Finanssivalvonta päivitti henkivakuutuksen referenssikuolevuustutkimuksen (K2024) – Henkivakuutusyhtiöiden on huolehdittava datan laadusta ja vastuuvelan kuolevuusoletusten asianmukaisuudesta
Finanssivalvonta toteutti vuosien 2024 ja 2025 aikana vapaaehtoisten henkivakuutusten kuolevuuden sektoritasoisen referenssikuolevuustutkimuksen (ns. K2024-tutkimus). Tutkimus vastasi menetelmiltään vuonna 2012 julkaistua Finanssivalvonnan aiempaa henkivakuutuksen referenssikuolevuustutkimusta (ns. K2012-tutkimus1). Tutkimuksessa saatujen havaintojen perusteella henkivakuutusyhtiöiden on varmistettava etenkin vastuuvelan laskennassa käytettävien datojen laatu ja kuolevuusoletusten asianmukaisuus.
Henkivakuutuksen referenssikuolevuustutkimus
Henkivakuutusyhtiöt käyttävät oletuksia vakuutettujen kuolevuudesta sekä vakuutusten hinnoittelussa että vastuuvelan laskennassa. Tutkitusti vapaaehtoisilla henkivakuutuksilla vakuutettujen kuolevuus on keskimäärin koko väestön kuolevuutta alhaisempaa esimerkiksi vakuutettujen terveyteen ja taloudellisen tilanteeseen perustuvan valikoitumisen takia. Keskimääräinen ero väestökuolevuuteen vaihtelee toisaalta ikä- ja sukupuolikohtaisesti, mutta myös tuotekohtaisesti vakuutuskantojen erilaisten riskiprofiilien takia.
Vastuuvelan parhaan estimaatin laskennassa on otettava huomioon väestötieteellinen odotettu kehitys, jolla on olennainen vaikutus kassavirtoihin.2 Koska henkivakuutuskuolevuuden kehityksen luotettava tilastollinen mallintaminen vaatii huomattavan suuren aineiston, Finanssivalvonta keräsi suomalaisilta henkivakuutusyhtiöiltä tietoja henkivakuutetuista vuosilta 2011–2023 jaoteltuna eri henkivakuutustuotteisiin. Kerätyistä vakuutusaineistoista muodostettiin henkivakuutuskuolevuuden tutkimusaineisto, johon lisättiin soveltuvilta osin K2012-tutkimusta varten kerätty vastaava tutkimusaineisto (vuodet 2002–2010).
Tutkimusaineiston pohjalta analysoitiin henkivakuutuskannan ja -kuolevuuden kehitystä etenkin suhteessa koko väestön kuolevuuden kehitykseen. Tutkimuksen lopputuloksena laadittiin referenssimalli3 henkivakuutuskuolevuuden korjauskertoimille, joiden avulla väestökuolevuuteen perustuvat kuolevuusoletukset (ennusteet) voidaan korjata vastaamaan henkivakuutustuotteiden havaittua keskimääräistä kuolevuutta.
Referenssikuolevuustutkimuksen tuloksena johdettu referenssimalli toimii jatkossa Finanssivalvonnan pääasiallisena vertailutyökaluna esimerkiksi henkivakuutusyhtiöiden vastuuvelkaa koskevissa tarkastuksissa kuolevuusoletusten osalta.
Yhtiöiden toimittamien vakuutusaineistojen laadussa oli puutteita
Tutkimuksen alkuvaiheessa Finanssivalvonta toteutti laajoja validointeja yhtiöiden toimittamille vakuutusaineistoille. Validointien yhteydessä havaittiin laadullisia ongelmia esimerkiksi aineistoissa toistuneina, virheellisinä tai kokonaan puuttuneina tietoina. Erityisesti vuosien 2011–2015 aineistossa oli puutteita. Finanssivalvonta kävi keskustelua yhtiöiden kanssa vakuutusaineistoihin liittyneistä havainnoista, ja tutkimuksen aikana aineistoihin liittyneitä ongelmia saatiin osin korjattua.
Vakuutusaineistojen validoinnissa saatujen havaintojen perusteella yhtiöiden tulee varmistaa, että kuolevuustutkimuksen aineistoissa havaitut ongelmat eivät toistu yhtiöiden omissa vakuutusmatemaattisissa analyyseissa ja vastuuvelan laskennassa käytettävissä tiedoissa. Finanssivalvonta muistuttaa, että vastuuvelan laskennassa käytettävien tietojen on oltava täydellisiä (sisältäen riittävästi historiatietoja), tarkkoja ja asianmukaisia.4
Tutkimuksen tulosten perusteella Finanssivalvonnalla on jatkossakin tarve tarkastella henkivakuutuskuolevuuden kehitystä, joten yhtiöiden on hyvä huolehtia datavalmiuksista myös tulevia referenssitutkimuksia varten.
Henkivakuutusyhtiöiden on huolehdittava kuolevuusoletusten asianmukaisuudesta ja ajantasaisuudesta
Tutkimuksessa havaittiin, että henkivakuutuskuolevuuden ja väestökuolevuuden välinen keskimääräinen suhde on väestöllisen kehityksen ja päivitetyn aineiston myötä jonkin verran muuttunut K2012-tutkimuksessa havaitusta. Koska korjauskerroinmallit perustuvat tähän suhteeseen, myös ne päivitettiin tutkimuksessa.
Koko aineiston tasolla (kaikki tuotteet yhteensä) henkivakuutuskuolevuus on keskimäärin selvästi koko väestön kuolevuutta alhaisempaa, mutta ero on pienentynyt trendinomaisesti 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana etenkin yli 70-vuotiailla.5 Vastaava kehitys havaittiin tuotetasolla säästöhenkivakuutuksissa. Lisäksi henkivakuutus- ja väestökuolevuuden välisen keskimääräisen eron havaittiin kasvaneen ryhmäetu- ja ryhmäriskivakuutuksissa sekä naisten yksilöllisissä riskivakuutuksissa, kun taas eron havaittiin pienentyneen yksilöllisissä eläkevakuutuksissa miehillä sekä alle 55-vuotiailla naisilla. Myös muissa tuotteissa havaittiin pieniä muutoksia.
Finanssivalvonnan referenssinä käyttämät henkivakuutuksen korjauskerroinmallit on toimitettu tiedoksi tutkimukseen osallistuneille suomalaisille henkivakuutusyhtiöille. Päivitettyjen sektoritasoisten tietojen myötä yhtiöiden tulee varmistaa, että vastuuvelan laskennassa käytetyt kuolevuusoletukset ovat luotettavia, ajantasaisia ja realistisia.6
Lisätietoja antaa
Iiro Marttila, vanhempi matemaatikko, puhelin 09 183 5483 tai iiro.marttila(at)finanssivalvonta.fi
1Henkivakuutusyhtiöiden kuolevuustutkimus K2012.
2Komission delegoitu asetus (2015/35), 29 artikla.
3Malli toteutettiin ns. poisson-regressiomallilla, jossa selitettävänä muuttujana on henkivakuutuskuolevuuden havaittu suhde väestökuolevuuteen ja selittävinä muuttujina joko ikä tai ikä ja neliöön korotettu ikä. Sovitteet tehtiin yhteensä koko aineistolle sekä vakuutustuotteittain (säästövakuutukset, yksilölliset riskivakuutukset, ryhmäetu- ja -riskivakuutukset, yksilölliset eläkevakuutukset sekä ryhmäeläkevakuutukset) jaoteltuna erikseen miehille ja naisille sekä sukupuolineutraalisti.
4Komission delegoitu asetus (2015/35), 19 artikla. Mikäli tiedot eivät täytä 19 artiklan vaatimuksia, tulee puutteet dokumentoida delegoidun asetuksen 20 artiklan mukaisesti.
5Ero vaihtelee ikäkohtaisesti ollen suurimmillaan 30-vuotiailla yli 50 prosenttia ja pienimmillään 85-vuotiailla hieman yli 10 prosenttia. Vielä K2012-tutkimuksessa arvioitiin, että esimerkiksi 80-vuotiaiden henkivakuutettujen kuolevuus oli keskimäärin noin 30 prosenttia väestöä alhaisempaa, kun K2024-tutkimuksen perusteella ero on pienentynyt hieman yli 20 prosenttiin.
6Vakuutusyhtiölaki (521/2008), 10 luku, 6 §, 3. momentti.