Muiden sijoituskohteiden kuin rahoitusvälineiden tarjoaminen
MiFID II -direktiivissä (2014/65/EU, direktiivi rahoitusvälineiden markkinoista) säännellään sijoituspalvelun tarjoamista rahoitusvälineillä. MiFID-direktiivi on toimeenpantu Suomessa sijoituspalvelulailla (747/2012) ja siinä on kansallisesti sallittu sijoituspalveluyritysten tarjota tiettyjä sijoituspalveluja myös muilla sijoituskohteilla kuin rahoitusvälineillä. Tämä oikeus seuraa suoraan laista ilman erillistä toimilupapäätöstä. Tarjotessa palvelua tällaisilla muilla sijoituskohteilla tulee sijoituspalveluyrityksen noudattaa sijoituspalvelulain säännöksiä kuten tarjotessa palvelua rahoitusvälineillä. Palvelua näillä sijoituskohteilla ei voi tarjota ns. notifikaatiomenettelyllä muihin ETA-maihin. Tällainen muu sijoituskohde voisi olla esimerkiksi tavallinen velkakirja.
Omaisuudenhoitopalvelun sisältö on aina lähtökohtaisesti sama rahoitusvälineiden ja muiden kuin rahoitusvälineiden osalta. Omaisuudenhoitaja hoitaa asiakkaan sijoitussalkkua ja hänellä on asiakkaan valtuutus tehdä sijoituspäätöksiä ja niihin liittyviä toimia (ostaa, myydä, vaihtaa, merkitä) asiakkaan puolesta tämän lukuun. Palvelun luonne on siten sijoituspäätöksiin keskittyvää sijoitussalkun hoitoa eikä niinkään yksittäisten salkussa olevien sijoituskohteiden muunlaista hoitamista. Esimerkiksi osakeomistuksen kohdalla palvelu voisi lisäksi enimmillään pitää sisällään valtuutuksen osallistua sijoituskohteena olevan yhtiön yhtiökokoukseen osakkeenomistajan puolesta. Kiinteistön osalta tämä taas tarkoittaa sitä, että erilaiset kiinteistönhoitotoimet, kuten laaja-alainen tekninen hallinnointi, gryndaus tai rakennuttaminen eivät voi sisältyä omaisuudenhoitopalveluun, eikä näitä toimia myöskään voi rinnastaa rahoitusvälineiden säilytys- ja hoitopalveluihin.
Jos välitetään sijoitussidonnainen vakuutus, toimii sijoituspalveluyritys niitä myytäessä tai välitettäessä aina vakuutusyhtiötä edustavana vakuutusedustajana. Tällöin sijoituspalveluyritys on velvollinen noudattamaan vakuutusedustuksesta annetun lain säännöksiä. Vakuutussopimusta koskeva neuvo ei siten ole sijoituspalvelulain tarkoittamaa sijoitusneuvontaa.
Sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin liittyvä palvelu
Vakuutusten tarjoamisesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan vakuutusten tarjoamisella tarkoitetaan vakuutussopimuksen valmistelua, vakuutussopimusta koskevan henkilökohtaisen suosituksen ja vakuutussopimusta koskevien muiden tietojen antamista, vakuutussopimuksen tekemistä ja avustamista vakuutussopimuksen hoitamisessa ja täyttämisessä. Sijoitussidonnainen vakuutus on vakuutustuote, joka muodostuu vakuutuselementistä (ns. "vakuutuskuori") ja siihen liitettävistä, vakuutuksen arvon määrittävistä sijoituskohteista. Kyse on siis laissa tarkoitetusta vakuutussopimuksesta.
Sijoituskohteiden liittäminen vakuutukseen ei tarkoita sijoituskohteiden ostamista vakuutuksenottajan omistukseen, vaan kyse on vakuutuksen arvon määrittämiseen liittyvästä vakuutusteknisestä toimesta. Näin ollen vakuutuksen ja sijoituskohteiden valintaa ei voi erottaa toisistaan eri lainsäädännön alla toteutettaviksi. Finanssivalvonnan näkemyksen mukaan jo mahdollisten sijoituskohteiden valinta vakuutukseen liitettäviksi on osa vakuutussopimuksen valmistelua ja sijoituskohteisiin liittyvät toimet eli mahdolliset sijoituskohteiden vaihdot ovat osa vakuutuksen hoitamista ja täyttämistä.
Niissä tilanteissa, joissa asiakas päätyy ottamaan vakuutuksen, koko prosessin eli vakuutuksen ja siihen liitettävien sijoituskohteiden valinnan ja vakuutussopimuksen solmimisen ja vakuutussopimuksen hoitamisen tulee tapahtua vakuutusten tarjoamisesta annetun lain ja tarvittaessa vakuutussopimuslain mukaisesti. Palveluntarjoajan tulee myös rekisteröityä Finanssivalvonnan vakuutusedustajarekisteriin niiden vakuutusyhtiöiden asiamieheksi, joiden vakuutuksista toiminnassa on kyse.