Pankkitili ei ole vain tilinumero, vaan avain taloudelliseen osallisuuteen

Kirjoittaja Jonna Ekström työskentelee Finanssivalvonnassa johtavana juristina rahanpesun estämisen tehtävissä.

Moni meistä pitää pankkipalveluita itsestäänselvyytenä. Tilin avaaminen, maksaminen, säästäminen ja lainan hakeminen ovat suurimmalle osalle osa normaalia arkea. Mutta entä jos nämä palvelut eivät olekaan kaikkien ulottuvilla – tai ne ovat niin monimutkaisia, ettei niitä voi käytännössä käyttää?

Taloudellinen osallistavuus (financial inclusion¹) tarkoittaa sitä, että jokaisella on mahdollisuus käyttää turvallisia ja toimivia rahoituspalveluita. Meillä Suomessa, aivan kuten muuallakin EU:ssa, kuluttajien tilanne pankkipalveluiden saatavuuden osalta on parempi kuin monissa muissa maissa maailmalla. Meillä jokaisella laillisesti ETA-alueella²  asuvalla kuluttajalla on oikeus peruspankkipalveluihin. Tämä tarkoittaa oikeutta saada käyttöönsä perusmaksutili, siihen liittyvä maksukortti ja verkkopankkitunnukset. Pankki voi kieltäytyä avaamasta tiliä vain erityisistä syistä, kuten esimerkiksi silloin, jos asiakkaan henkilöllisyyttä ei voida luotettavasti varmistaa.

Taloudellisessa osallistavuudessa ei ole kuitenkaan kyse vain siitä, että saa pankkitilin, vaan myös siitä, että tilin avulla voi myös käytännössä hoitaa omia raha-asioitaan. Jos palvelut ovat liian vaikeita, kalliita tai huonosti saavutettavia, ennen kaikkea heikommassa asemassa olevat kuluttajat voivat jäädä silti niiden ulkopuolelle.

Rahanpesun ja terrorismin vastainen työryhmä (FATF) julkaisi kesällä 2025 päivitetyn ohjeistuksen taloudellisesta osallistavuudesta ja rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta (FATF Guidance - Financial Inclusion and Anti-Money Laundering and Terrorist Financing Measures). Ohjeistuksen viesti on selvä: kun mahdollisimman moni saadaan mukaan viralliseen ja valvottuun finanssijärjestelmään, se ei ainoastaan paranna näiden ihmisten taloudellista asemaa, vaan myös vahvistaa rahoitusjärjestelmien eheyttä ja yhteiskunnan turvallisuutta.

Kuka jää ulkopuolelle – ja miksi se on ongelma?

FATFin päivitetyssä ohjeistuksessa korostetaan sitä, että suurin osa finanssipalveluiden ulkopuolelle jäävistä henkilöistä ei ole korkean riskin asiakkaita. Kyse on usein normaalin riskin tai jopa matalan riskin asiakkaista, jotka jäävät pankkipalvelujen ulkopuolelle siksi, että palvelut ovat heille liian kalliita, huonosti saavutettavissa, monimutkaisia tai vaativat asiakirjoja, joita ei ole saatavilla.

Suomessakin esimerkiksi ikääntyneet, maahanmuuttajat, nuoret, pienituloiset tai henkilöt ilman vakituista osoitetta voivat kohdata käytännön haasteita pankkipalveluiden käytössä.

Esimerkiksi ikääntyneillä henkilöillä voi olla vaikeuksia käyttää verkkopankkia tai mobiilipankkia pankkiasioidensa hoitamiseen. Heille on tärkeää, että pankeissa voi asioida henkilökohtaisesti jatkossakin.

Maahanmuuttajilla voi olla vaikeuksia saada pankkipalveluita, jos he eivät ymmärrä riittävästi suomea tai ruotsia. Haasteita voi syntyä jo tilin avaamisvaiheessa, jos kokonaan erilaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista tullut asiakas ei ymmärrä, mitä häneltä kysytään tai miksi tiettyjä tietoja tarvitaan. Tällaisissa tilanteissa pankin tulee mm. varmistaa, että asiakas tietää oikeudestaan käyttää tulkkia – ja että hänelle selitetään selkeästi, mihin tarkoitukseen tietoja kerätään.

Lisäksi on tärkeää huomioida, että maahanmuuttajalla ei välttämättä ole esittää kaikkia niitä asiakirjoja, joita pankki normaalisti pyytää. Tällöin pankin tulisi arvioida, voisiko se hyväksyä muuta luotettavaa dokumentaatiota – tai jos sellaista ei ole saatavilla, voisiko asiakassuhde silti jatkua, mutta esimerkiksi siten, että asiakkaan maksuliikennettä monitoroidaan tarkemmin ja käytetään muita tehostettuja tuntemistoimia.

Tavoitteena ei ole ohittaa asiakkaan tuntemiseen liittyviä vaatimuksia, vaan löytää tasapaino siinä, miten yhtäältä vältetään ja hallitaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskejä ja toisaalta turvataan yhteiskunnassa tasapuoliset edellytykset taloudelliselle toiminnalle erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien osalta.

Nyky-yhteiskunnassa on hyvin vaikea toimia, joissakin tapauksissa jopa lähes mahdotonta, ilman pankkitiliä. Se, jos pankkipalveluita ei saa tai niitä ei voi vaikeuksitta käyttää, ei ole kuitenkaan vain yksilön ongelma. Vaarana voi olla, että ne, jotka jäävät ilman pankkitiliä, alkavat käyttää sääntelyn ulkopuolisia kanavia rahaliikenteensä hoitamiseen. Tällöin rahaliikenne ei ole enää monitoroitavissa, eikä epäilyttäviä liiketoimia raportoida. Tämä puolestaan vaikeuttaa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen sekä muun rikollisen toiminnan torjuntaa ja tutkimista. Toisin sanoen: mitä enemmän ihmisiä saadaan mukaan viralliseen järjestelmään, sitä turvallisempi yhteiskunta on meille kaikille.

¹ Financial inclusion -termistä käytetään myös suomenkielistä käännöstä ”taloudellinen osallisuus”, joka viittaa enemmän yksilön aktiiviseen mukanaoloon taloudellisessa toiminnassa. Taloudellinen osallistavuus painottaa taas terminä enemmän rakenteiden inklusiivisuutta.

² ETA eli Euroopan talousalue on yhteismarkkina-alue, jolla toteutetaan tavaroiden, palvelujen, pääomien ja työvoiman vapaata liikkuvuutta. Euroopan talousalueeseen kuuluvat Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioiden lisäksi Islanti, Norja ja Liechtenstein.