Pankkipalveluiden riskienhallinta: ei nollariskiä, vaan järkevää arviointia

Kirjoittaja Jonna Ekström työskentelee Finanssivalvonnassa johtavana juristina rahanpesun estämisen tehtävissä.

Rahanpesun torjunnassa pankkien on tärkeää hallita riskejä oikeasuhtaisesti – ei sulkea asiakkaita ulos varmuuden vuoksi. Taloudellisen osallistavuuden edistäminen edellyttää, että asiakkaat voivat käyttää pankkipalveluita helposti ja kohtuullisin ehdoin. Finanssivalvonnan tehtävänä on varmistaa, että riskiperusteisuus näkyy paitsi pankkien toiminnassa myös Finanssivalvonnan omassa pankkeihin kohdistamassa valvonnassa.

Riskiä pitää hallita – mutta järkevästi

Aiemmassa blogissani korostin, että rahanpesun torjunnassa ei pidä mennä äärimmäisyyksiin, vaan riskejä on hallittava oikeasuhtaisesti. Asiakkaiden sulkeminen pois pankkipalveluista riskien pelossa voi tuntua yksittäisen pankin kohdalla helpolta ratkaisulta päästä riskistä eroon, mutta se ei ole yhteiskunnallisesti kestävä ratkaisu. Yhteiskunnan kannalta on parempi, että kaikki voivat hoitaa rahaliikennettään sääntelyn ja valvonnan alla olevien pankkien kautta – myös ne, jotka ovat korkeariskisiä ja joiden kohdalla on tarvetta noudattaa tehostettuja tuntemistoimia.

Samalla tavoin kuin pankin velvoitteisiin tuntea asiakkaansa vaikuttaa se, jos asiakas on korkeariskinen, vaikuttaa siihen myös asiakkuuteen liittyvä matala riski. Esimerkiksi pienituloisen matalariskisen asiakkaan tilin avaaminen ei välttämättä vaadi laajaa selvitystä varojen alkuperästä, jos tulolähteet ovat selkeät ja tiliä käytetään arjen normaaleihin maksuihin.

Olennaista on ymmärtää, että rahanpesun torjunnassa ei ole tarkoitus kohdella kaikkia asiakkaita samalla tavalla ja vaatia kaikilta asiakkailta aina kaikkia samoja dokumentteja samassa muodossa, vaan arvioida asiakkuuteen liittyvät riskit tapauskohtaisesti. Jos asiakas ja palvelu on selvästi matalariskinen, pankki voi käyttää kevyempää menettelyä asiakkaan tuntemisessa. Tätä kutsutaan yksinkertaistetuksi tuntemismenettelyksi.

Yksinkertaistettu tuntemismenettely ei tarkoita sitä, ettei asiakkuuteen liittyvistä riskeistä välitettäisi tai niitä katsottaisiin läpi sormien – vaan sitä, että toimenpiteet suhteutetaan todelliseen riskiin. Matalariskisten asiakkaiden kohdalla toteutetut kevennetyt toimet mahdollistavat sen, että pankki voi kohdentaa enemmän resursseja niihin tilanteisiin, joissa riski on aidosti suurempi.

Käyttö on tärkeämpää kuin pelkkä pääsy

Taloudellinen osallistavuus ei toteudu, jos ihmiset eivät käytä tilejään aktiivisesti. Tilin avaaminen on vasta ensimmäinen askel. Palveluiden pitää olla ymmärrettäviä, helppokäyttöisiä ja kohtuuhintaisia, jotta niitä voi täysimääräisesti käyttää.

Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että verkkopankin käyttöliittymä on selkeä, asiakaspalvelua saa omalla kielellä (esim. ottamalla tarvittaessa tulkin avukseen) ja maksut ovat kohtuullisia. Joskus pienet asiat voivat ratkaista sen, miten hyvin asiakas voi käytännössä käyttää palveluita.

Oikeasuhtaisuus on avain myös finanssitoimijoiden valvonnassa

Meidän tehtävämme Finanssivalvonnassa on varmistaa, etteivät taloudellista osallistavuutta koskevat tavoitteet jää vain paperille, vaan näkyvät myös käytännön toimissa – niin siinä, miten pankit tarjoavat palveluitaan kuin myös meidän omassa valvontatoiminnassamme.

Valvottaviemme rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnassa hallintakeinojen on oltava riskiperusteisia ja oikeasuhtaisia: riskienhallinnassa ei tavoitella nollariskiä tai täydellistä virheettömyyttä. Vastaavasti myös Finanssivalvonnassa meidän omat valvontatoimemme nojaavat riskiperusteisuuteen ja oikeasuhtaisuuteen. Valvontamme ei siten koske ainoastaan sitä, että pankit täyttävät sääntelyn tekniset vaatimukset, vaan valvomme myös sitä, ovatko pankkien menettelyt asianmukaisia ja kohtuullisia – ja miten hyvin ne perustuvat todelliseen riskiarvioon.