Puutteita ja kehitystarpeita riskinottohalukkuuden määrittelyssä – Finanssivalvonta kohdistaa aiheeseen valvontaa
Finanssivalvonta on jatkuvassa valvonnassaan havainnut puutteita ja kehitystarpeita Suomessa toimiluvan saaneiden henki- ja vahinkovakuutusyhtiöiden riskinottohalukkuuden määrittämisessä ja dokumentoinnissa. Finanssivalvonta tulee riskiperusteisesti kohdistamaan valvonnallisia toimenpiteitä havaitsemiinsa puutteisiin.
Riskinottohalukkuus tulee määrittää riskityyppikohtaisesti
Keskeinen osa vakuutusyhtiöiden tehokasta riskienhallintajärjestelmää on riskinottohalukkuuden eli riskityyppikohtaisesti hyväksyttyjen riskinottorajojen määrittäminen. Riskinottohalukkuuden tulee olla yhdenmukainen yhtiön liiketoimintastrategian kanssa ja sen tulee kytkeytyä yhtiön päätöksentekoprosessiin.1
Sääntely edellyttää riskityyppikohtaisten riskinottorajojen määrittämistä ja dokumentoimista riskienhallinnan toimintaperiaatteisiin sekä riskienhallintastrategiaan. Riskinottohalukkuutta on myös seurattava ja analysoitava aktiivisesti. Riskienhallinnan tulee sääntelyn mukaan kattaa vähintään seuraavat riskienhallinta-alat: vakuutusten merkintä ja varaaminen, varojen ja velkojen hallinta, sijoitusriskien hallinta, likviditeettiriskin hallinta, keskittymäriskin hallinta, operatiivisten riskien hallinta sekä jälleenvakuuttaminen ja muut riskienvähentämistekniikat .1 2 3
Havaitut puutteet
Finanssivalvonnan tekemässä vakuutusyhtiöiden riskinottohalukkuutta koskevassa esiselvityksessä havaittiin, että kaikki yhtiöt eivät ole määrittäneet tai dokumentoineet riskinottohalukkuuttaan sääntelyn edellyttämällä tavalla riskityyppikohtaisesti. Lisäksi useat yhtiöt käyttävät riskinottorajoina standardikaavan mukaisesti laskettua vakavaraisuussuhdetta tai liiketoiminnan tunnuslukuja ja mittareita kuten sijoitustuottoa, asiakasmääriä tai omaa varallisuutta. Vakavaraisuussuhde ei yksinään kuvaa riittävästi riskityyppikohtaista riskinottohalukkuutta, koska se perustuu standardoituun, aggregoituun ja mukautustekijät huomioivaan laskentaan eikä siten heijasta riittävästi yhtiön toiminnasta tosiasiallisesti aiheutuvien yksittäisten riskien todellista kehitystä. Liiketoiminnan tunnuslukuja käytettäessä on vastaavalla tavalla varmistettava, että ne riittävästi kuvaavat yhtiön riskinottohalukkuutta nimenomaisen riskityypin osalta.
Riskityyppikohtaisten riskinottorajojen tavoitteena on edistää riskienhallinnan tehokasta kytkemistä osaksi yhtiön päätöksentekomenettelyjä ja liiketoimintastrategian toteuttamista. Puutteellisesti määritetyt, liian yleisluonteiset tai väärin kohdennetut riskinottorajat ja niihin pohjautuvat mittarit heikentävät riskienhallinnan raportoinnin hyödynnettävyyttä päätöksentekoprosessissa.
Yhtiöiden on osana toimintaansa määriteltävä liiketoimintastrategian kanssa yhdenmukaiset riskityyppikohtaiset riskinottorajat ja varmistettava, että ne otetaan huomioon päätöksentekoprosessissa. Lisäksi on varmistettava, että riskinottoa ja sen rajoja seurataan ja analysoidaan aktiivisesti sekä tarvittaessa muokataan asiaankuuluvalla tavalla.
Finanssivalvonta tulee kohdistamaan valvontaansa yhtiöiden riskinottohalukkuuden osa-alueelle.
Lisätietoja antaa
Ilkka Nummelin, valvontapäällikkö, ilkka.nummelin(at)finanssivalvonta.fi tai puhelin 09 183 5216
- 1Komission delegoidun asetuksen EU (2015/35) 259 artikla
- 2Komission delegoidun asetuksen EU (2015/35) 260 artikla
- 3Vakuutusyhtiölaki 6 luku 10 §