Kryptovarat

Mikä on kryptovara, lohkoketju ja hajautetun tilikirjan teknologia (DLT)?

Kryptovaroja¹ kutsutaan myös esimerkiksi kryptovaluutoiksi, virtuaalivaluutoiksi tai virtuaalivaroiksi. Kryptovaroja käytetään yleisimmin sijoittamiseen. Kryptovaroille on yhteistä yleensä tallentamiseen ja siirtämiseen käytetty teknologia, kuten lohkoketjut. Lohkoketjut ovat yhdentyyppinen hajautetun tilikirjan teknologia (DLT, distributed ledger technlogy). ”Krypto” viittaa kryptografiaan eli salaustekniikkaan. Hajautus tarkoittaa sitä, lohkoketjuun (tai muuhun vastaavaan) tehtävistä kirjauksista ei päätä yksi eli ”keskitetty” taho. Kirjausten tekeminen perustuu niin sanottuun konsensusmekanismiin. Tämä tarkoittaa sitä, että kirjauksen hyväksyjiä on oltava riittävä määrä, jotta se voidaan tehdä.

Erilaisia kryptovaroja on tuhansia. Kryptovaroihin liittyy usein rajuakin arvonvaihtelua. Kaikki kryptovarat eivät välttämättä ole lainkaan tai nopeasti muunnettavissa rahaksi eli likvidejä. Kryptovaralla ei välttämättä ole nimettyä liikkeeseenlaskijaa. Kryptovarasijoitusten suojaamista varten ei ole olemassa minkäänlaista korvausrahastoa. Lisäksi kryptovaroihin liittyy hajautetun tilikirjan teknologian vuoksi erityisiä tietoturvariskejä.

Lohkoketjuja tai laajemmin hajautetun tilikirjan teknologioita voidaan käyttää myös esimerkiksi rahoitusvälineiden tai muiden rahoitustuotteiden liikkeeseenlaskussa tai kaupassa. Vaikka rahoitustuotteessa olisikin siis käytetty kryptovaroja vastaavaa teknologiaa, näitä rahoitustuotteita koskevat samat oikeudet ja velvollisuudet kuin samoja rahoitustuotteita silloin, kun kyseistä teknologiaa ei käytetä. Lohkoketjuteknologiaa hyödyntävistä arvopapereista saatetaan joskus käyttää termiä security token. Vaikka lohkoketjut tai jokin muu hajautetun tilikirjan teknologia siis liittyvät käytännössä aina kryptovaroihin, näitä teknologioita voidaan käyttää myös muuhun. Lisäksi on mahdollista, että esimerkiksi rahasto sijoittaa kryptovaroihin tai että kryptovara on johdannaisen kohde-etuutena. Tällöin kyse ei ole kryptovaroista, vaan rahoitusvälineistä.

Kryptovaroja saatetaan käyttää myös maksamiseen. Maksamisen mahdollisuus esimerkiksi vähittäistavarakaupassa on käytännössä harvinaista. Kryptovaroja on mahdollista käyttää ilman säänneltyä palveluntarjoajaa vertaismaksamiseen. Toimintatapa muistuttaa käteismaksua sillä erotuksella, että kryptovarojen siirron tiedot tallennetaan lohkoketjuun tai muulla vastaavalla tavalla. Riippumatta siitä, käytetäänkö maksamiseen säänneltyä palveluntarjoajaa tai ei, on huomattava, että kryptovarojen siirtämiseen ei liity tavallisia varainsiirtoja vastaavaa kuluttajansuojaa.

Yksi kuuluisimmista kryptovaroista on bitcoin. Sillä ei ole nimettyä liikkeeseenlaskijaa eli sen liikkeeseenlasku on hajautettua. Siihen liittyvää konsensusmekanismia kutsutaan nimellä Proof-of-Work (PoW). Bitcoinin niin sanottu louhinta on mahdollista kenelle vain. Sen arvoa ei taata mitenkään.

Muita kryptovaroihin liittyviä ilmiöitä

Kryptovaralla voi myös olla nimetty liikkeeseenlaskija, myyjä tai henkilö, joka ”listaa” kryptovaran jollekin kaupankäyntialustalle eli ”kryptopörssiin”. Kryptovarojen ennakkomyynneistä käytetään yleensä termiä ICO eli initial coin offering. Lisäksi käytössä on esimerkiksi termi IDO eli initial DEX offering. Jälkimmäisessä tapauksessa kryptovaraa myydään niin sanotussa hajautetussa kryptopörssissä ”keskitetyn” kryptopörssin sijaan. Suurin osa kryptopörsseistä toimii keskitetysti, mikä tarkoittaa sitä, että jokin yksittäinen taho on vastuussa pörssin toiminnasta. Kryptovarojen ennakkomyynteihin liittyy korostunut huijauksen riski. Uusien kryptovarojen hintaa on usein helppo manipuloida. Lisäksi, koska uusien kryptovarojen arvon määrittäminen on käytännössä mahdotonta, sijoittaminen muistuttaa uhkapeliä.

DEXit eli hajautetut kryptopörssit (decentralised exchange) ovat osa niin sanotun hajautetun rahoituksen (DeFi, decentralised finance) ilmiötä. DeFi-toiminta voi olla säänneltyä tai sääntelemätöntä. DeFi-termiä saatetaan käyttää markkinoitaessa säänneltyä palvelua, jossa asiakkaan kryptovaroja siiirretään asiakkaan puolesta DeFi-protokolliin. DeFi-protokolliin liittyy korostuneita tietoturvauhkia, kuten hakkerointia.

Altcoin-termillä viitataan usein kaikkiin muihin kryptovaroihin kuin bitcoiniin. Meemikolikot (memecoins) ovat kryptovaroja, jotka liittyvät usein johonkin internet-meemiin tai muuhun ajankohtaiseen ilmiöön. Niihin liittyy usein rajua arvonvaihtelua. Stablecoin-termillä taas viitataan yleensä kryptovaraan, jonka arvoa yritetään pitää vakaana tavalla tai toisella. Arvoa voidaan yrittää pitää vakaana esimerkiksi tukemalla arvoa jonkinlaisella varannolla tai algoritmillä. NFT (non-fungible token) viittaa yleensä kryptovaraan, joka on uniikki eikä jaettavissa osiin, tai jonka kanssa samanlaisten tokenien määrä on hyvin rajattu. Hyödyketokenit (utility token) tarkoittavat yleensä tokeneita, joiden ainoa tarkoitus on edustaa pääsyoikeutta johonkin kyseisen tokenin liikkeeseenlaskijan tuotteeseen tai palveluun.

Staking viittaa Proof-of-Stake-protokollaan (PoS) perustuvaan konsensusmekanismiin. Stakingia voidaan tarjota palveluna siten, että palveluntarjoaja ”steikkaa” asiakkaiden kryptovaroja yleensä määräajaksi. Steikkaaminen muistuttaa käytännössä tarkoitukseltaan louhintaa siten, että siitä mahdollisesti saatavan kryptovarapalkkion avulla kannustetaan ylläpitämään lohkoketjua tai muuta hajautetun tilikirjan teknologiaa.

Kryptovaralompakot

Kryptovarojen säilytysratkaisusta puhuttaessa käytetään useimmiten sanaa lompakko. Asiakkaansuojan näkökulmasta lompakot voidaan karkeasti jakaa kahteen luokkaan: 1) ratkaisuihin, joissa henkilö luovuttaa ainakin osin lompakon hallintaan tarvittavat yksityiset avaimet palveluntarjoajalle, ja 2) ratkaisuihin, joissa henkilö säilyttää yksityiset avaimet omassa hallinnassaan ja muilla tahoilla ei ole pääsyä yksityisiin avaimiin. Jos henkilö luovuttaa yksityisten avainten hallinnan palveluntarjoajalle, henkilöstä tulee asiakas ja palveluntarjoajalla on vähintään rajoitettu vastuu asiakkaan kryptovarojen ja/tai yksityisten avainten asianmukaisesta säilyttämisestä. Asiakkaan kannattaa tarkistaa aina palveluntarjoajan käyttöehdot vastuunrajoitusten varalta. Jos taas valitsee ratkaisun, jossa kryptovarojen hallinta jää kokonaan henkilölle itselleen, myös vastuu asianmukaisesta säilyttämisestä jää kokonaan henkilölle itselleen. Jos henkilö esimerkiksi kadottaa yksityiset avaimensa, niiden palauttaminen ei välttämättä ole koskaan mahdollista. Ilman yksityisiä avaimia lompakossa säilytettäviin kryptovaroihin ei pääse käsiksi.

Lompakot luokitellaan yleensä myös joko kuumiksi tai kylmiksi sen mukaan, pidetäänkö lompakkoa yhteydessä tietoverkkoon (kuumalompakko) vai ei (kylmälompakko).

Palveluntarjoajan tarjoamasta säilytysratkaisusta käytetään ajoittain myös termiä kryptovaratili.

Minkälaisia riskejä kryptovaroihin liittyy?

Kryptovaroihin liittyy esimerkiksi äärimmäistä arvonvaihtelua, aggressiivista ja tuottoja korostavaa markkinointia, erityisiä tietoturvariskejä sekä korostunut huijatuksi tulemisen riski. Asiakkaita ei välttämättä suojata palveluntarjoajan maksukyvyttömyystilanteessa. Kryptovarasijoitukset eivät ole myöskään sijoittajien korvausrahaston suojan piirissä. Asiakkaan oikeussuojakeinot ovat ongelmatilanteissa heikot tai olemattomat.

Kryptovaroja suositaan esimerkiksi tietoverkkorikollisuudessa, kuten haittaohjelmilla kiristettäessä (ransomware). Kryptovaroja käytetään lisäksi muun muassa huumerikollisuudessa, rahanpesussa, terrorismin rahoittamisessa, laittomassa kaupassa, kuten darknet-markkinapaikoilla, sekä pakotteiden kiertämiseen. Kryptovarojen säilytykseen ja kaupankäyntiin liittyy usein haavoittuvuuksia, joita hakkeroijat käyttävät hyväkseen varastaakseen kryptovaroja. Lisäksi etenkin uusiin kryptovaroihin liittyy markkinamanipulaation riski.

Lue lisää kryptovaroihin liittyvistä varoituksista Finanssivalvonnan verkkosivujen osiosta Kryptovaratoimijat, kohdassa Varoitukset sijoittajille ja kuluttajille.

Mitä on otettava huomioon, kun kryptovaroilla käydään kauppaa?

Kryptovaroja ostavan, myyvän, vaihtavan tai louhivan (mukaan lukien staking) henkilön on otettava huomioon Verohallinnon ohjeistus, joka koskee virtuaalivaluuttojen tuloverotusta. Samoin virtuaalivaluuttoja maksuksi hyväksyvien tahojen tai niillä internet-pelejä pelaavien on syytä tutustua Verohallinnon ohjeistukseen.

Lue Verohallinnon ohjeistus virtuaalivaluuttojen tuloverotuksesta

^{1) Määritelmän mukaan sillä tarkoitetaan arvon tai oikeuden digitaalista edustajaa, joka pystytään siirtämään ja tallentamaan sähköisesti käyttäen hajautetun tilikirjan teknologiaa tai vastaavaa teknologiaa.}