Suomen Hypoteekkiyhdistys: Katepoolien hallinnointi sekä ongelmaluottojen tunnistaminen ja käsittely (tiivistelmä)

Tarkastuksen tavoitteena oli arvioida katettujen joukkolainojen katepoolin hallinnointia sekä ongelmaluottojen tunnistamista ja käsittelyä Suomen Hypoteekkiyhdistyksessä (jäljempänä pankki). Tarkastuksella keskityttiin erityisesti katepoolin luottojen poolikelpoisuuden arviointiin, asuinkiinteistövakuuksien vakuusarvostukseen, järjestämättömien ja maksukyvyttömien vastuiden, lainanhoitojoustojen ja taloudellisten vaikeuksien määritelmiin ja tunnistamiseen sekä IFRS9-mukaisten arvonalentumisvaiheiden määrittelyyn.

Luottolaitoksen on hallinnoitava ja seurattava luottoriskejä sisältäviä varallisuus- ja velkaeriä jatkuvasti tehokkain järjestelmin. Sillä on oltava prosessit, joilla se tunnistaa ja hallitsee ongelmaluottoja sekä tekee niistä riittävät arvonalennuskirjaukset ja tappiovaraukset. Luottojen myöntämistä, luottoehtojen muuttamista, luottojen uudistamista ja jälleenrahoitusta koskevista prosesseista on oltava selkeät ja dokumentoidut toimintaperiaatteet ja menettelytavat. Valvottavan luottopäätöksen on perustuttava luottoanalyysiin, jonka pitää antaa riittävän kattava kuva luottoa hakevasta asiakkaasta, hänen luottokelpoisuudestaan sekä rahoitettavasta hankkeesta. Valvottavan tulee luotonmyöntöä harkitessaan tutkia riittävän perinpohjaisesti luotonhakijan kykyä vastata sitoumuksistaan. Taloudellisen aseman ja luottokelpoisuuden selvittämiseksi asiakkaasta pitää hankkia riittävästi tietoja. Pankin on myös katsottava vastapuoli maksukyvyttömäksi, mikäli pankin arvion mukaan on todennäköistä, ettei vastapuoli maksa luottovelvoitteitaan täysimääräisesti pankille ilman, että laitos turvautuu toimiin, kuten vakuuden realisointiin tai vastapuolen olennaisen luottovelvoitteen hoitoon liittyvä maksusuoritus pankille on ollut yli 90 päivää erääntyneenä.

Tarkastuksessa tehtiin erittäin suuren merkittävyyden havainto pankin maksukyvyttömyyden määritelmän ja maksukyvyttömyyksien tunnistamisen puutteisiin liittyen. Pankki oli määritellyt ja implementoinut erittäin puutteellisesti sääntelyn edellyttämät epävarman takaisinmaksun viitteet ja käytännössä tunnistanut näiden perusteella vain erittäin vähän maksukyvyttömyyksiä. Käytännössä pankki on käyttänyt näistä viitteistä maksukyvyttömyyden tunnistamiseen ainoastaan konkurssia ja velkajärjestelyä. Lisäksi automaattisten maksukyvyttömyyden viitteiden implementoinnissa havaittiin virheitä.

Tarkastuksella tehtiin erittäin suuren merkittävyyden havainto liittyen puutteisiin lainanhoitojoustojen ja taloudellisten vaikeuksien määritelmissä ja tunnistamisessa, erityisesti liittyen maksuvaran laskentaan ja arviointiin osana taloudellisia vaikeuksia tunnistamista.

Tarkastuksessa tehtiin suuren merkittävyyden havainto liittyen pankin maksuohjelman muutosten käsittelyyn. Pankin ohjeistus liittyen asiakaan maksuvaran ja taloudellisen tilanteen arviointiin oli puutteellinen ja epäselvä eikä otostarkastuksen perusteella asiakkaiden maksuvaraa lasketa muutospäätöksillä. Muutospäätöksiä oli lisäksi tehty osin ilman asianmukaista dokumentointia ja selvittämättä asiakkaan taloudellista tilannetta.

Tarkastuksella tehtiin suuren merkittävyyden havainnot liittyen puutteisiin asiakkaan arvonalentumisvaiheen määrittelyssä, yleisemmin ongelmaluottojen seurannan osalta sekä maksukyvyttömyydestä toipumisen prosessin osalta.

Lisäksi tarkastuksella tehtiin kohtalaisen merkittävyyden havainnot liittyen katepoolien hallinnointiin ja sen kontrolleihin, kiinteistövakuuksien arvon määrittämiseen ja monitorointiin.

Tarkastuksen havaintojen kokonaismerkittävyys oli suuri.