Sijoituspalvelut tai sijoitustoiminta

Toimeksiantojen välittämisestä on kyse silloin, kun otetaan vastaan rahoitusvälineitä koskevia osto-, myynti tai muita toimeksiantoja ja välitetään ne edelleen jollekin toiselle toteutettavaksi. 

Tyypillisesti toimeksiantoja välitetään edelleen toiselle arvopaperinvälittäjälle (sijoituspalvelun tarjoajalle). Toimeksiantoketjuissa voi olla useampiakin välittäjiä.

Toimeksiantojen välittämisestä on kyse myös silloin, kun toimitaan merkintäpaikkana rahoitusvälineen liikkeeseenlaskussa ja välitetään merkintätoimeksianto edelleen liikkeeseenlaskijalle tai otetaan vastaan rahasto-osuuksien merkintä- ja lunastustoimeksiantoja ja välitetään ne edelleen rahastoyhtiölle.

Toimeksiantojen välittämistä on myös kahden tai useamman sijoittajan saattaminen yhteen niin, että näiden välillä on mahdollista toteuttaa liiketoimi (rahoitusvälineen kauppa). Jos esimerkiksi palveluntarjoajan rooli olisi ainoastaan sijoitusmahdollisuuksien esittely asiakkaalle, voitaisiin jo pelkästään tämä toiminta katsoa toimeksiantojen välittämiseksi. Merkitystä ei ole sillä, kuka sijoituskohdetta koskevan markkinointimateriaalin on laatinut tai osallistuuko palveluntarjoaja kaupan toteutukseen eikä sillä, vastaanottaako tai välittääkö palveluntarjoaja liiketoimeen liittyviä maksuja. Toimeksiantojen välittämisestä voi siten olla kyse, vaikka osapuolet sopisivat kaupan ehdot keskenään. Toisaalta välittäjä voi osallistua kaupan ehdoista sopimiseen tai muutoin myötävaikuttaa kaupan syntymiseen tai hoitaa kauppaan liittyviä käytännön järjestelyjä.

Myös rahasto-osuuksien (sekä UCITS että AIF) markkinointi on toimeksiantojen välittämistä silloin, kun se tapahtuu muun kuin rahastoyhtiön tai vaihtoehtorahastojen hoitajan toimesta.

Toimeksiantojen toteuttaminen on asiakkaan lukuun harjoitettavaa rahoitusvälineiden ostoa, myyntiä, vaihtoa tai merkintää. Tällöin välittäjä järjestää kaupan omissa nimissään asiakkaan lukuun.

Toimeksiantoja toteutetaan tyypillisesti arvopaperipörssissä tai muulla kauppapaikalla. Yhdessä pörssissä toteutetussa kaupassa voi toteutua useamman asiakkaan toimeksiantoja.

Jos välittäjä on itse kaupan vastapuolena, on silloin kyse toimeksiantojen toteuttamisen lisäksi myös kaupankäynnistä omaan lukuun (asiakkaalle tarjottava palvelu on toimeksiannon toteuttamista ja kaupankäynti omaan lukuun on sijoituspalveluyrityksen omaa sijoitustoimintaa). Myös kaupan sisäisessä toteuttamisessa on kyse toimeksiantojen toteuttamisesta.

Toimeksiantoja voi toteuttaa myös kauppapaikkojen ulkopuolella ns. OTC-kauppoina (over-the-counter), mutta kaupat listatuilla osakkeilla tulee toteuttaa aina kauppapaikoilla.

Kaupankäynnillä omaan lukuun tarkoitetaan sijoituspalvelulaissa kaikkea sellaista omaan lukuun tapahtuvaa kaupankäyntiä, jossa sijoituspalveluyritys ostaa tai myy rahoitusvälineitä omaan sijoitussalkkuunsa.

Lupa kaupankäyntiin omaan lukuun tarvitaan myös aina, jos sijoituspalveluyritys asettuu itse asiakkaan kaupan vastapuoleksi. Kaupankäynti omaan lukuun ei ole kuitenkaan lähtökohtaisesti asiakkaalle tarjottava sijoituspalvelu, vaan sijoituspalveluyrityksen omaa toimintaa. Sijoittaja-asiakkaalle tällaisessa tilanteessa tarjottava palvelu on toimeksiantojen toteuttamista.

Esimerkkejä toimilupaa kaupankäyntiin omaan lukuun edellyttävistä tilanteista ovat myös mm.

• markkinatakaus ja sisäisenä toteuttajana toimiminen
• välitystoiminnan tukeminen omalla kaupankäynnillä tavoitteena helpottaa ja tukea asiakastoimeksiantojen toteutumista (pienet toimeksiannot tai epälikvidi markkina)
• merkintäsitoumuksen antaminen liikkeeseenlaskun yhteydessä ja sen ehtojen mukaisesti
• aktiivinen sijoitustoiminta omalla riskillä (trading-toiminta)
• likvidien varojen sijoittaminen, jos tarkoituksena on hakea korkeampaa tuottoa korkeammalla riskillä ja markkinaliikkeitä hyödyntäen.

Sijoituspalvelulain tarkoittama kaupankäynti omaan lukuun ei kuitenkaan kata kaikkea sijoituspalveluyrityksen mahdollisesti harjoittamaa kaupankäyntiä omaan lukuun.

Esimerkkejä tilanteista, jotka eivät edellytä toimilupaa kaupankäyntiin omaan lukuun ovat mm.

• strategiset pitkäaikaisiksi tarkoitetut sijoitukset, jotka eivät lähtökohtaisesti ole myytävinä
• sijoitustoiminta, jota voidaan perustella passiiviseksi ja pitkäaikaiseksi sijoitukseksi sijoituksen tarkoituksella, käytettävillä instrumenteilla ja sijoitushorisontilla sekä toiminnan laajuudella
• virhekauppojen vuoksi syntyneet vähäiset positiot, jotka suljetaan mahdollisuuksien mukaan päivän sisällä
• likvidien varojen sijoittaminen, kun tarkoituksena on sijoittaa varat turvaavasti rajoitetulla riskillä siten, että varat ovat kuitenkin nopeasti realisoitavissa tarpeen mukaan. Sijoittamisen tarkoitusta voidaan perustella mm. käytettävien sijoitusinstrumenttien perusteella, esim. talletukset ja rahamarkkinainstrumentit tai korkorahastot.

Omaisuudenhoito on asiakkaan antamaan toimeksiantoon (omaisuudenhoitosopimukseen) perustuvaa asiakkaan sijoitussalkun hoitamista siten, että omaisuudenhoitaja käy kauppaa hoitoonsa annetuilla rahoitusvälineillä tai muilla varoilla tai muuten suorittaa omaisuudenhoitosopimuksen kohteena olevaa omaisuutta koskevia toimeksiantoja asiakkaan valtuuttamana tämän lukuun. Omaisuudenhoitotoimilupa sisältää siten myös luvan omaisuudenhoidon piiriin kuuluvia varoja koskevien sijoituspäätösten toteuttamiseen tai välittämiseen toiselle sijoituspalveluntarjoajalle.

Omaisuudenhoitosopimuksessa päätösvalta sijoittamisesta on annettu joko kokonaan tai osittain omaisuudenhoitajalle. Omaisuudenhoitajalla on siten asiakkaan valtuutus tehdä sijoituspäätöksiä ja niihin liittyviä toimia (ostaa, myydä, vaihtaa, merkitä) asiakkaan puolesta tämän lukuun. Palvelun luonne on sijoituspäätöksiin keskittyvää sijoitussalkun hoitoa eikä niinkään yksittäisten salkussa olevien sijoituskohteiden muunlaista hoitamista. Esimerkiksi osakeomistuksen kohdalla palvelu voisi lisäksi enimmillään pitää sisällään valtuutuksen osallistua sijoituskohteena olevan yhtiön yhtiökokoukseen osakkeenomistajan puolesta.

Omaisuudenhoitoa on myös palvelu, jossa asiakas antaa palveluntarjoajalle toimeksiannon toteuttaa transaktioita omassa salkussaan automaattisesti perustuen tiettyihin signaaleihin. Näitä signaaleja voi olla esimerkiksi palveluntarjoajan toisen asiakkaan sijoituspäätökset, joita palveluntarjoaja kyseisen asiakkaan luvalla tarjoaa kopioitavaksi. Omaisuudenhoidosta on kyse riippumatta siitä, hoitaako salkkua omaisuudenhoitaja/tämän työntekijä vai järjestelmä/algoritmi, jota palveluntarjoaja tarjoaa asiakkaidensa käyttöön. Lisää ns. copy trading -palveluista voi lukea Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen ESMA:n julkaisemasta tiedonannosta täältä.

Kiinteistöomaisuudenhoito suhteessa sijoituspalvelulain tarkoittamaan omaisuudenhoitoon

MiFID II-direktiivi kuten edeltäjänsäkin käsittelee ainoastaan rahoitusvälineisiin kohdistuvan sijoituspalvelun ja oheispalvelun tarjoamista. Kansallisesti on ollut mahdollista säätää direktiiviä tiukemmin, mistä syystä muilla sijoituskohteilla kuin rahoitusvälineillä tapahtuvan palvelun tarjontaa on voitu eri jäsenmaissa säädellä keskenään eri tavoin. Suomessa sijoituspalveluyritys ei saa harjoittaa muuta kuin toimilupansa mukaista toimintaa, mutta ensimmäisen MiFID-direktiivin implementoinnin yhteydessä on haluttu sallia tiettyjen sijoituspalvelujen (ml. omaisuudenhoito) ja niiden ohessa tarjottavan säilytys- ja hoitopalvelun tarjoaminen myös muilla sijoituskohteilla kuin rahoitusvälineillä. Lain esitöissä (HE 43/2007) on esimerkkinä tällaisesta sijoituskohteesta mainittu mm. kiinteistöt. Näihin liittyen ei kuitenkaan ole säännelty erikseen mitään muuta näitä koskevaa, joten näidenkin sijoituskohteiden osalta palvelun sisältö on lähtökohtaisesti sama kuin rahoitusvälineiden osalta. Sijoituspalvelulaki mahdollistaa siten omaisuudenhoitopalvelun, jossa kiinteistöt ovat osana rahoitusvälineistä koostuvaa sijoitussalkkua. Tällöin ei kuitenkaan ole kyse kiinteistönhoidosta sinänsä eivätkä erilaiset kiinteistönhoitotoimet, laaja-alainen tekninen hallinnointi, gryndaus, rakennuttaminen jne. myöskään rinnastu rahoitusvälineiden säilytys- ja hoitopalveluihin.

Myös vaihtoehtorahastojen hoitajan tarjoama omaisuudenhoito on Sijoituspalvelulaissa tarkoitettua omaisuudenhoitoa, joten edellä esitetty omaisuudenhoidon sisällöstä soveltuu myös vaihtoehtorahastojen hoitajan tarjoamaan omaisuudenhoitopalveluun.

Sijoitusneuvonta on yksilöllisen suosituksen antamista asiakkaalle tiettyä rahoitusvälinettä koskevaksi liiketoimeksi.

Yksilöllistä neuvonnan katsotaan olevan, jos neuvo perustuu kyseessä olevan asiakkaan olosuhteisiin tai asiakas saa sen käsityksen, että hänen olosuhteensa on huomioitu neuvoa antaessa. Huomioitavia olosuhteita ovat esimerkiksi asiakkaan riskinottohalukkuus, sijoitustavoitteet ja taloudellinen tilanne.

Jos neuvo koskee tiettyä yksilöityä sijoitustuotetta, esimerkiksi nimettyä listatun yhtiön osaketta tai rahastoa, neuvo katsotaan sijoitusneuvonnan määritelmän mukaisesti tiettyä rahoitusvälinettä koskevaksi. Sen sijaan yleinen neuvo esimerkiksi säästää kuukausittain rahastoihin (mainitsematta tiettyä rahastoa) tai hajauttaa osakesijoitukset maantieteellisesti (mainitsematta tiettyjä osakkeita) ei täytä sijoitusneuvonnan määritelmää.

Sijoitusneuvonnasta voi myös olla kyse, jos asiakkaalle tarjotaan mahdollisuus seurata tiettyä mallisalkkua, toisen sijoittajan sijoituspäätöksiä tai algoritmia, jonka perusteella asiakas voi tehdä sijoituspäätöksiä. Palveluntarjoajan on etukäteen varmistuttava siitä, että salkku tai strategia, jota tämä tarjoaa asiakkaalle seurattavaksi, samoin kuin mikä tahansa asiakkaalle annettava sijoitusneuvo, on tälle soveltuva. Lisää ns. copy trading -palveluista voi lukea Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen ESMA:n julkaisemasta tiedonannosta täältä.

Sijoituksia koskevaan sisältöön, esimerkiksi artikkeleihin tai videoihin, lisätään usein maininta, ettei kyseessä ole sijoitusneuvo. Tällainen varoitusteksti ei kuitenkaan vaikuta arvioon siitä, onko kyse sijoitusneuvonnasta. Arviointi, onko annettu sijoitusneuvontaa, sijoitussuositus tai ei kumpaakaan, perustuu kirjoituksen sisältöön sekä sijoittajan saamaan käsitykseen tilanteesta.

Jos suositus ei ole yksilöllinen eikä siten täytä sijoitusneuvon määritelmää, kyseessä voi olla sijoitussuositus. Sijoitussuositus on Markkinoiden väärinkäyttöasetuksen mukaisesti jakelukanaville tai yleisölle tarkoitettua suoraan tai epäsuorasti sijoitusstrategiasuosituksia tai -ehdotuksia sisältävää tietoa yhdestä tai useammasta rahoitusvälineestä tai liikkeeseenlaskijoista, mukaan luettuina kaikki arviot tällaisten rahoitusvälineiden nykyisestä tai tulevasta arvosta tai hinnasta.

Sijoitussuosituksia ovat esimerkiksi kaikki osakkeita koskevat osto/myynti/pidä (buy/sell/hold) -suositukset. Jakelukanava voi olla analyytikkoraportti, artikkeli, perinteinen tiedotusväline tai jopa sosiaalinen media.

Sijoitussuositusten laatiminen ja jakelu ei edellytä toimilupaa yksittäisenä toimintana. Sijoitussuosituksia laativan henkilön on kuitenkin noudatettava toiminnassaan tiettyjä sääntöjä (ks. tarkemmin Komission delegoitu asetus (EU) 2016/958). Säännöt edellyttävät, että sijoitussuosituksen laatijat julkaisevat henkilöllisyytensä, esittävät suosituksia puolueettomasti ja ilmoittavat kaikki puolueettomuutta heikentävät suhteet tai olosuhteet. Asiantuntijoiden on noudatettava lisäsääntöjä.

Talousneuvonta, jossa ei mainita yksittäisiä rahoitusvälineitä, ei edellytä Finanssivalvonnalta toimilupaa. Tällaista neuvontaa ei saa markkinoida harhaanjohtavasti sijoitusneuvontana.

Liikkeeseenlaskun järjestämisessä ja liikkeeseenlaskun takaamisessa on molemmissa kyse liikkeeseenlaskijalle (rahoituksen tarvitsijalle) tarjottavasta palvelusta sijoittajien hankkimiseksi. Erona palveluissa on, sisältyykö niihin palveluntarjoajan antama takaus vai ei.

Liikkeeseenlaskijalle tarjottava palvelu sijoittajien hankkimiseksi voi siten olla joko rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskun tai myynnin järjestämistä ilman merkintä- tai ostositoumuksen antamista (liikkeeseenlaskun järjestäminen) tai rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskun tai myynnin järjestämistä niin, että palveluntarjoaja sitoutuu tarvittaessa merkitsemään liikkeeseenlaskua siltä osin kuin se ei tulisi muutoin merkityksi (liikkeeseenlaskun takaaminen).

Liikkeeseenlaskun järjestäjä voi toimeksiantonsa perusteella toimia liikkeeseenlaskun järjestämisessä liikkeeseenlaskijan puolesta. Järjestäjän liikkeeseenlaskijalta saamaan toimeksiantoon liittyy itsenäistä vastuuta, eikä kyse ole yksinomaan neuvonantajan roolista. Liikkeeseenlaskun järjestäminen voi sisältää aktiivista merkitsijöiden etsimistä tai muuta palvelua sijoittajien tavoittamiseksi.

Se, että sijoituspalveluyritys päättää osana omaa sijoituspolitiikkaansa merkitä jonkun määrän jotain antia ja antaa siitä merkintäsitoumuksen liikkeeseenlaskun ehtojen mukaisesti, ei sen sijaan ole tässä tarkoitettua liikkeeseenlaskun takaamista, vaan kaupankäyntiä omaan lukuun.

Liikkeeseenlaskussa merkintäpaikkana toimiminen on sijoittajille tarjottavaa toimeksiantojen välityspalvelua.

Liikkeeseenlaskun järjestämisen liittyviä neuvontapalveluja (ns. Corporate Finance - neuvonta) on käsitelty kohdassa oheispalvelut.

Sijoituspalveluyritys voi toimia myös monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjänä. Monenkeskisestä kaupankäyntijärjestelmästä (MTF) katso tarkemmin Muut kauppapaikat.

Sijoituspalveluyritys voi toimia myös organisoidun kaupankäynnin järjestäjänä. Organisoidusta kaupankäyntijärjestelmästä (OTF) katso tarkemmin Muut kauppapaikat.

Sijoituspalvelulaissa oheispalveluilla tarkoitetaan sellaisia palveluja, jotka eivät itsessään ole luvanvaraisia, mutta joita sijoituspalveluyritys tarjoaa pääasiallisten sijoituspalvelujensa ohessa tai lisäksi. Sijoituspalveluyritys voi tarjota vain sellaista oheispalvelua, johon sille on myönnetty toimiluvassaan oikeus.

Esimerkiksi oheispalvelu valuuttakauppa tarkoittaa sitä, että sijoituspalveluyritys voi toteuttaa arvopaperikaupan ohessa myös sen yhteydessä tarvittavan valuuttakaupan.

Sijoituspalveluiden ohessa voi tarjota myös mm. rahoitusvälineiden säilytys- ja hoitopalveluja, myöntää sijoituspalveluun liittyviä luottoja ja muuta rahoitusta sekä tuottaa sijoitustutkimuksia ja rahoitusvälineillä käytävään kauppaan liittyviä yleisiä suosituksia.

Yrityksille annettava neuvonta pääomarakenteesta, toimintastrategiasta sekä muista näihin liittyvistä kysymyksistä sekä yritysten sulautumista ja yritysostoja koskeva neuvonta ja niitä koskevat palvelut eivät itsessään edellytä toimilupaa. Myös sijoituspalveluyrityksen on mahdollista tarjota tällaista ns. ’corporate finance’ -neuvontapalvelua sijoituspalvelun tarjoamisen ohessa (ns. oheispalvelu). Tällaista on esimerkiksi listautumisannin tai yrityskaupan yhteydessä tapahtuva liikkeeseenlaskijan neuvonta ja avustaminen hinnoittelussa, juridiikassa, esitteen laatimisessa, liikkeeseenlaskun ehtojen laatimisessa, sijoittajatilaisuuksien järjestämisessä ym. vastaavassa.

Tilanteissa, joissa asiakkaan pääasiallinen tavoite on saada neuvoa teollisiin, strategisiin tai yrittäjyyteen liittyviin tarkoituksiin, ennemmin kuin taloudellisen tuoton saavuttamiseen tai riskeiltä suojautumiseen, on kyse corporate finance -neuvontapalvelusta.

Corporate finance neuvonnan piirissä yritysostoja koskevat palvelut saattavat joissakin tilanteissa myös pitää sisällään liiketoiminnan ostajan ja myyjän yhteen saattamisen ilman, että kyseessä olisi rahoitusvälineitä koskevasta toimeksiantojen välittämisestä. Tämä on arvioitava tapauskohtaisesti ja edellytyksenä on, että ostajan ja myyjän tavoitteet palvelulle ovat puhtaasti yrittäjyyteen liittyvät. Tämä voi tulla kyseeseen, jos kyseessä on listaamattoman yhtiön koko osakekannan myynti ja tavoitteena on liiketoiminnan siirtyminen edellyttäen ostajan työpanosta liiketoiminnan jatkamiseen. Jos ostajana tai myyjänä on sijoittaja tai rahoittaja, kyseessä on sijoituspalvelulain mukainen toimeksiantojen välitys.

Sijoituspalveluyritys voi saada toimilupaansa oikeuden harjoittaa myös muuta sijoituspalveludirektiivissä lueteltuihin oheispalveluihin verrattavaa tai niihin läheisesti liittyvää toimintaa. Tällaisena voisi tulla kysymykseen esimerkiksi sijoitustoimintaan liittyvä juridinen neuvonta tai veroneuvonta.