XBRL

XBRL-muotoinen raportointi

Luottolaitoksien COREP- ja FINREP-raportoinnissa ja henki- ja vahinkovakuutusyhtiöiden Solvenssi II -raportoinnissa käytetään XML-pohjaista XBRL-raportointikieltä.

XBRL-raportointikieli

XBRL (eXtensible Business Reporting Language) on suunniteltu taloudellisten tietojen, kuten tilinpäätösten ja kirjanpidon, kuvaamiseen sähköisessä muodossa. Sen käytön tavoitteena ovat kustannussäästöt, suurempi tehokkuus sekä tiedon parempi tarkkuus ja luotettavuus.
XBRL-kieltä kehittää jäsenyritysten, organisaatioiden ja virastojen voittoa tavoittelematon yhteenliittymä XBRL International. XBRL on avoin standardi, joka on jo käytössä tai tulossa käyttöön useissa maissa.

XBRL on ilmaisuvoimainen kieli, jolla voidaan kuvata joustavasti taloudellisten laskelmien elementit, elementtien hierarkkiset suhteet, elementtien esitysjärjestys, yksinkertaiset elementtien väliset matemaattiset suhteet sekä elementtien nimikkeet eri kielillä. Kieli mahdollistaa myös moniulotteisen tiedon sekä elementtien välisten monimutkaisten aritmeettisten ja loogisten suhteiden kuvaamisen.

XBRL-raportteja voidaan käsitellä automaattisesti. Tietokoneella voidaan mm. analysoida tietoa, jakaa tietoa eteenpäin sähköisesti sekä esittää tiedot useissa erilaisissa ihmisen ymmärtämissä muodoissa. XBRL:n käyttö nopeuttaa huomattavasti tietojen käsittelyä, vähentää virheiden mahdollisuuksia ja mahdollistaa automaattisen tietojen tarkistamisen.

XML-tausta

XBRL pohjautuu XML-kieleen (Extensible Markup Language), joka on metakieli rakenteellisten kuvauskielten kehittämiseksi. XML:llä saadaan aikaan dokumentteja, joiden rakenne on erotettu sen tietosisällöstä.

XML-dokumentti koostuu elementeistä, ja ne muodostavat hierarkkisen rakenteen. Jokaisessa XML-dokumentissa on vain yksi juuritason elementti. Elementti koostuu alku- ja lopputunnisteesta, esim. <nimi>…</nimi>. Elementti voi sisältää myös attribuutteja, esim. <nimi id="123">…</nimi>.

Nimiavaruudet

Samassa dokumentissa voidaan käyttää useita eri kuvauskieliä, jotka erotetaan toisistaan nimiavaruuksien (namespaces) perusteella.

Nimiavaruus ilmaistaan käyttämällä elementin nimen alussa nimiavaruuden nimeä ja kaksoispistettä. Nimiavaruudet tunnistetaan kunkin dokumentin alussa URI:n (Uniform Resource Identifier) avulla, esim. xmlns:omans=http://oma.com/omans. Näin dokumentissa voi esiintyä samannimisiä elementtejä, jotka kuitenkin kuuluvat eri nimiavaruuteen. Esimerkiksi <title>-elementti voi tarkoittaa joko dokumentin otsikkoa tai henkilön arvonimeä, jolloin nimiavaruusmäärittelyä käytetään ilmaisemaan yksiselitteisesti, kummastako on kysymys (esim. <person:title> tai <document:title>).

XBRL-dokumenteissa esiintyviä kuvauskieliä ovat mm. XML-, XBRL-, XML Schema - ja XLink-kielet.

Skeemat

Skeemojen avulla voidaan määritellä XML-dokumenttien rakenne ja tietotyypit. Niiden perusteella voidaan tarkistaa, onko dokumentti rakenteeltaan ja tietotyypeiltään oikeanmuotoinen. Skeema sisältää määritykset käytettävistä elementeistä ja attribuuteista sekä niiden mahdolliset oletusarvot. Lisäksi voidaan antaa lisätietoja dokumenttien tarkoituksista ja käytöstä.

XBRL:ssä käytetään XML Schema -kieltä dokumenttien määrittelyyn. Sillä voidaan määritellä elementeille monitahoisia sekä yksinkertaisia tyyppejä. Monitahoisen tyypin (complex type) elementeillä on alielementtejä tai ne sisältävät attribuutteja. Yksinkertaisen tyypin (simple type) elementit eivät sisällä alielementtejä, vaan ainoastaan tietosisältöä.
XML Schema -määrittelyn annotation-elementissä voidaan kuvata dokumenttiin liittyviä merkintöjä sekä ihmisen luettavassa että tietokoneen ymmärtämässä muodossa. Annotation-elementin appinfo-alielementissä voi esimerkiksi linkittää muita tiedostoja skeematiedostoon.

XML Schema -tiedostoon voidaan tuoda muita skeematiedostoja import-elementtiä käyttäen. Jokaiselle tuotavalle skeemalle on määriteltävä oma nimiavaruutensa. Skeemojen tuonnista on hyötyä, sillä tällöin kaikkea ei tarvitse määritellä yhdessä tiedostossa.

Linkitys

XBRL-kielessä käytetään linkitykseen XLink-kieltä. Kielen tarkoituksena on luoda tai kuvata linkkejä eri resurssien välillä. Sekä yhdensuuntaiset linkit että monimutkaiset linkitysrakenteet ovat mahdollisia. Kahden resurssin välinen suhde voidaan määritellä luomalla metatietoa sisältävä linkki niiden välille.

Taksonomia

Taksonomia (taxonomy) voidaan käsittää raporttien rakenteen kuvauksena. Se sisältää tiedon mm. dokumentissa esiintyvistä tiedoista, niiden yhteyksistä toisiinsa sekä niistä käytettävistä nimikkeistä.

Taksonomia voi olla joko tiettyä kirjanpitomenetelmää käyttävä tai siihen voidaan liittää omia määrityksiä.

XBRL-taksonomian perusrakenne

XBRL-taksonomia koostuu skeematiedostosta (.xsd) ja linkkitiedostoista (.xml).
Skeematiedostossa kuvataan laskelman elementit XML Schema -kieltä käyttäen yksiulotteisena ilman rakennetta. Elementeille määritellään tarvittavat ominaisuudet, kuten nimi, tietotyyppi ja abstraktisuus.

Linkkitiedostoissa kuvataan puolestaan XLink-kieltä käyttäen elementtien väliset hierarkkiset suhteet (rakenteen kuvaus), elementtien esitysjärjestys, elementtien väliset matemaattiset suhteet, elementtien selväkieliset nimikkeet ja viittaukset elementtiin liittyvään sääntelyyn.

Linkkitiedostoja on toistaiseksi viittä tyyppiä:

  • Suhdemäärittelyssä (definition linkbase) määritellään dokumentin osien keskinäiset suhteet ja hierarkia. Taulukon suhdemäärittelyssä määritellään lisäksi siihen kuuluvat mahdolliset dimensiot sekä solut, joita ei ole tarkoitus raportoida.
  • Laskutoimitus (calculation linkbase) määrittää sen, miten sisältö on laskettu. Näin ollen tietoja analysoitaessa laskut voidaan tarkastaa ohjelmallisesti ja laskennallinen tiedon eheys voidaan todentaa. Laskutoimitukset ovat kuitenkin rajoittuneet vain yhteen- ja vähennyslaskuun. Tulevaisuudessa on kuitenkin tulossa XBRL Formula -spesifikaatio, jolla voidaan määritellä aritmeettisia ja loogisia lausekkeita.
  • Esitystapa (presentation linkbase) määrittää sen, miten tiedot järjestetään esitettäessä.
  • Nimike (label linkbase) määrittelee elementin ihmisten luettavissa olevan nimen. Koska nimikkeet ovat erillisessä tiedostossa, voidaan niitä muuttaa koskematta muihin tiedostoihin vain kyseistä nimiketiedostoa muuttamalla. Näin ollen esimerkiksi raportin esittäminen eri kielillä on yksinkertaista.
  • Viittauksia (reference linkbase) voidaan käyttää liittämään elementti esimerkiksi lainsäädäntöön tai direktiiviin, joka määrää kyseisen elementin raportointia.

EBA ITS -laadunvarmistus

Lomaketason raportointivelvollisuudet

​Raportoinnin laajuuteen liittyvät tarkistukset ovat osa ITS-raporttien laadunvarmistusprosessia. Kunkin raportin lomakesisältö koostuu EBA XBRL Filing Rules -dokumentin luvussa 1.6 kuvatuista filing indicatoreista, jotka ilmaisevat, mitkä lomakkeet raportoidaan ja mitkä jätetään raportoimatta. Raportin lomakesisällön tulee olla linjassa lomaketason raportointivelvollisuuksien kanssa. Lomakkeiden raportointivelvollisuudet perustuvat muun muassa raportoijan soveltamiin riskinmittausmenetelmiin sekä raportoijalle mahdollisesti myönnettyihin poikkeuslupiin. Lomakkeen raportointivelvollisuus voi myös riippua sääntelyssä määriteltyjen kynnysarvojen ylittymisestä sekä raportin muilla lomakkeilla raportoiduista tiedoista.
 
Oheisessa taulukossa on kuvattu ITS-raporttien lomaketason raportointivelvollisuudet ja niiden määräytymisperiaatteet sekä sallitut filing indicator -tyypit kunkin raportointivelvollisuusluokan osalta. Taulukon määritysten avulla voidaan varmistaa etukäteen, että Finanssivalvontaan lähetettyjen raporttien lomakesisältö vastaa lomaketason raportointivelvollisuuksia.

EGDQ-tarkistukset

EGDQ-tarkistukset ovat Euroopan keskuspankin Expert Group on Data Quality -työryhmän kehittämiä tarkistuksia, jotka täydentävät Euroopan pankkiviranomaisen kotisivuilla julkaistuja EBA Validation Rules -tarkistuksia. Luottolaitosten odotetaan soveltavan EGDQ-tarkistuksia ITS-raportoinnin laadunvarmistusprosesseissaan. Tarkistusten vastainen raportointi johtaa korjaus- tai selvityspyyntöihin.

Oheisessa taulukossa on esitetty EGDQ-tarkistusten sanalliset selitykset sekä syntaksit. Tarkistuslistan avulla raportoijat voivat täydentää omia laadunvarmistusprosessejaan sekä varmistaa etukäteen, että Finanssivalvontaan lähetetyt raportit läpäisevät kyseiset tarkistukset.