Vakavaraisuusvalvonta 

Rahoitusmarkkinoilla toimivien valvottavien toimintaan liittyy lähtökohtaisesti riskinottaminen. Markkinoiden vakaus edellyttää, että tämä riskinotto on hallittua eikä ylitä valvottavan riskinkantokykyä.

Lainsäädännössä on määrätty vakavaraisuusvelvoite, joka rajoittaa valvottavien riskinottoa: Valvottavat eivät saa ottaa sellaista riskiä, joka vaarantaa niiden vakavaraisuuden. Riskien toteutuminen vaikuttaa tulokseen ja sitä kautta omien varojen määrään ja vakavaraisuuteen.

Olemme jo usean vuoden ajan arvioineet systemaattisesti keskeisten valvottaviemme kaikkea riskinottoa ja riskinkantokykyä mm. tekemämme valvojan arvion avulla. Valvomme, että vakavaraisuus säilyy vähintään laissa säädetyllä tasolla.

Vakavaraisuussääntely korostaa valvottavan omaa vastuuta

Nykyiset vakavaraisuussäännökset (ns. Basel II) tulivat voimaan vuoden 2006 lopussa. Sääntelymuutoksella ajanmukaistettiin vakavaraisuuden laskentaa ja yhdenmukaistettiin vakavaraisuusvalvontaa kansainvälisesti.

Sääntelyn tavoitteena on kannustaa valvottavia kehittämään ja parantamaan riskienhallintajärjestelmiään, liiketoimintamallejaan ja pääomastrategioitaan sekä turvata pääomien riittävyys. Lähtökohtana on, että valvottavan omien varojen täytyy kattaa kaikki toimintaan liittyvät olennaiset riskit. Basel II -sääntely laajensi niiden riskien määrä, jotka otetaan huomioon omien varojen minimimäärää laskettaessa.

Vakavaraisuussääntely korostaa valvottavien omaa vastuuta. Valvottavan täytyy itse arvioida omat riskinsä sekä niiden kattamiseksi tarvittavien omien varojen määrä. Valvojan täytyy puolestaan varmistua, että valvottava arvioi riskinsä ja niiden kattamiseen tarvittavan pääoman riittävyyden luotettavasti. Tässä arvioinnissa valvojan arviomme on tärkeä.