Kapitalisaatiosopimusten tuotot ja kustannukset

Tuoton kertymistapa

Kapitalisaatiosopimukset voidaan jakaa tuotonkertymistavan perusteella sijoitussidonnaisiin ja laskuperustekorkoisiin (korkosidonnaisiin). Sijoitussidonnaisten sopimusten tuotto kertyy asiakkaan valitsemien sijoituskohteiden arvon kehityksen perusteella, ja laskuperustekorkoisten sopimusten tuotto puolestaan kertyy niin kutsutun laskuperustekoron tai muun sopimuskoron perusteella. Tarjolla on myös sopimuksia, joissa asiakas voi jakaa säästönsä sijoitussidonnaiseen ja laskuperusteisen osan välillä.

  • Sijoitussidonnaisessa kapitalisaatiosopimuksessa vakuutusyhtiö hankkii asiakkaan maksamilla maksuilla niitä sijoituskohteita (yleisimmin osuuksia sijoitusrahastoista tai ns. rahastokoreista, mutta myös indeksilainoja, talletuksia tai osakkeita), joiden arvonkehitykseen asiakas itse on valinnut säästönsä kehityksen sidottavaksi. Asiakas voi vaihtaa sijoituskohteita sopimuksen voimassa ollessa. Vakuutusyhtiö on näiden sijoitusten omistaja. Vakuutusyhtiö maksaa asiakkaalle tuottoa sen perusteella, miten sijoitusten arvo kehittyy.
  • Laskuperustekorkoisessa kapitalisaatiosopimuksessa vakuutusyhtiö päättää, miten asiakkaiden maksuista kertyneet varat sijoitetaan eri sijoituskohteisiin. Tuotto muodostuu tavallisesti kapitalisaatiosopimuksessa sovitusta laskuperustekorosta ja asiakashyvityksestä. Laskuperustekorko voi olla kiinteä korko (esimerkiksi 0 tai 1,5 %) tai johonkin korkotekijään sidottu korko (esim. 3 kk:n euribor). Asiakashyvitysten myöntämisestä päättää vakuutusyhtiö.

Kulut vaikuttavat merkittävästi nettotuottoon

Vakuutusyhtiöt perivät kapitalisaatiosopimusten ylläpitämisestä erilaisia kuluja ja palkkioita. Esimerkiksi seuraavia kuluja voidaan periä:

  • maksuista perittävät palkkiot (maksupalkkiot, kuormituspalkkiot)
  • säästöstä perittävät palkkiot (hoitopalkkiot, hoitokulut)
  • varainhoitokulut
  • toimenpidepalkkiot (esimerkiksi takaisinostokulu)

Lisäksi kuluja peritään sopimukseen liitetyistä sijoituskohteista, kuten esimerkiksi sijoitusrahastoista ja ns. sijoituskoreista. Tällaisia kuluja voivat olla esimerkiksi seuraavat:

  • sijoituskoreista perittävät hallinnointipalkkiot
  • sijoituskorien sisältämien rahastojen tai muiden sijoituskohteiden palkkiot (vähennetään yleensä sijoituskohteen arvosta)

Kuluja ja palkkioita peritään yleensä riippumatta siitä, kertyykö säästöille tuottoa vai ei. Kapitalisaatiosopimuksesta ja siihen liitetyistä sijoituskohteista perittävät kulut vaikuttavat verotuksen ohella oleellisesti sopimuksen nettotuottoon, joten niihin on syytä perehtyä ennen sopimuksen solmimista.

Vakuutusyhtiön perimiä kuluja ja palkkiota arvioitaessa kannattaa kiinnittää prosenttilukujen lisäksi huomiota siihen, mistä erästä kulu tai palkkio määritellään. Yleensä liikekuluja peritään prosentuaalisina osuuksina maksetuista maksuista, ja prosentuaalisia vuosittaisia hoitopalkkioita peritään säästöistä. Jos sopimukseen on liitetty erikseen varainhoitajan palveluja, myös näistä palveluista peritään erikseen maksua.

Vakuutusyhtiöt voivat lisäksi veloittaa toimenpidemaksuja yksittäisten toimenpiteiden aiheuttamista kustannuksista, kuten esimerkiksi rahastojen vaihdosta. Säästöjen ennenaikaisesta nostamisesta (ns. takaisinostosta) peritään myös erikseen kuluja.

Kapitalisaatiosopimuksissa kokonaisvaikutukseltaan merkittävä kuluerä on sijoituskohteiksi valittujen rahastojen ja rahastokorien hoitamisesta perittävät palkkiot. Ne voivat olla suurempi kuluerä kuin vakuutusyhtiön perimät liikekulut ja hoitopalkkiot. Tämän vuoksi kapitalisaatiosopimuksen nettotuottoa ja kokonaishintaa arvioitaessa tulisi ottaa huomioon myös sijoituskohteista aiheutuva kulurasitus.

Tarjouslaskelman avaintiedot

Tarjouslaskelman avaintiedot perustuvat olettamalle, että säästövarojen tuotto on nolla (ns. nollatuottolaskelma). Nollatuottolaskelma on hyödyllinen kulujen vertailemisessa ja vakuutuksen hakijan kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota laskelmassa esitettyihin vuotuisiin kuluihin.

Jos vakuutuksen hakijalle annetaan tarjouslaskelmia, niin yhden niistä tulisi olla Finanssivalvonnan määräysten ja ohjeiden mukaan laadittu. Tällöin tarjouslaskelman ja tarjouslaskelman avaintietojen olisi nollatuottolaskelman lisäksi sisällettävä sijoitussuunnitelman mukaisen tuotto-oletuksen pohjalta lasketut tuotot ja kulut.

 

 

3.4.2014

Finanssivalvonta – Snellmaninkatu 6, PL 103, 00101 Helsinki – Puhelin 09 183 51   kirjaamo(at)finanssivalvonta.fi  |  Vastuuvapaus  |  Tietoa palvelusta  
Verkkopalvelun teknisestä toimivuudesta vastaa Suomen Pankki, it-tuki(at)bof.fi.