Kaupankäynti indeksilainalla

Liikkeeseenlaskuun liittyvät esitteet

Indeksilainan liikkeeseenlaskijan on julkistettava esite, kun lainaa tarjotaan yleisölle ja laina haetaan julkisen kaupankäynnin kohteeksi. Esitteessä on annettava riittävät tiedot perustellun arvion tekemiseksi arvopaperista ja sen liikkeeseenlaskijasta.

Indeksilainoja tarjotaan yleensä liikkeeseenlaskijan joukkovelkakirjaohjelman kautta. Tällöin esite muodostuu ohjelmaesitteestä sekä lainakohtaisista ehdoista.

  • Ohjelmaesite sisältää lainan yleiset ehdot sekä lainan liikkeeseenlaskijaa koskevat tiedot.
  • Lainakohtaisissa ehdoissa on puolestaan kerrottu tiettyä yksittäistä indeksilainaa koskevat ehdot, mukaan lukien indeksilainan tuoton laskenta, kohde-etuus sekä laina-aika.

Esite on pidettävä saatavissa liikkeeseenlaskijan internetsivustolla sekä lainan myyntipaikoissa. Hyväksytyt esitteet löytyvät myös Fivan esiterekisteristä.

Liikkeeseenlaskijat laativat usein lainojen markkinointia varten myös markkinointiesitteitä. Näille ei ole olemassa tarkkoja sisältövaatimuksia. Markkinoinnissa annettavat tiedot eivät kuitenkaan saa olla harhaanjohtavia tai totuudenvastaisia. Sijoituspäätöksen tekeminen pelkästään markkinointiesitteen pohjalta ei ole suositeltavaa.

Alustavat ehdot

Liikkeeseenlaskijat esittävät usein tiettyjä liikkeeseen laskettavan indeksilainan ehtoja alustavasti (indikatiivisesti) siten, että muuttujalle annetaan jokin alustava arvo sekä vaihteluväli tai minimiarvo, jonka mukaisesti lopullinen ehto vahvistetaan. Tyypillisimpiä alustavasti esitettäviä muuttujia ovat esimerkiksi lainan osallistumisaste (tuottokerroin), minimikorko tai maksettava korkotuotto.

Sijoittajan tulee sijoituspäätöstä tehdessä tiedostaa ennen kaikkea se, että ehto ei välttämättä toteudukaan indikoidun arvon mukaisena, vaan voi poiketa tästä lainaehdoissa kerrotun vaihteluvälin puitteissa.

Emissiokurssin merkitys

Usein indeksilainojen emissiokurssi on kiinteä 100 %. Tällöin siis lainan merkintähinta vastaa lainan nimellisarvoa.

Emissiokurssi voi kuitenkin olla myös vaihtuva, ja se voi olla nimellisarvoa korkeampi tai alhaisempi. Joskus liikkeeseenlaskijat tarjoavat samasta indeksilainasta kahta eri versiota, joista toisessa emissiokurssi on 100 % ja toisessa esimerkiksi 110 %. Maksamalla korkeamman emissiokurssin sijoittaja saa paremmat lainaehdot ja näin ollen mahdollisuuden suurempaan tuottoon.

Mikäli emissiokurssi on lainan nimellisarvoa suurempi (yli 100 %), sijoittajan on hyvä tiedostaa tämän vaikutukset. Ensinnäkin tuottoa kertyy ainoastaan lainan nimellisarvolle, ei maksetulle ylikurssille. Toiseksi liikkeeseenlaskija on sitoutunut maksamaan takaisin lainan nimellisarvon, mutta ei maksettua ylikurssia. Sijoittaja voi siis menettää myös sijoittamaansa pääomaa siltä osin, kun lainasta on maksettu sen nimellisarvoa enemmän.

Jälkimarkkinat

Indeksilainat ovat jälkimarkkinakelpoisia arvopapereita samalla tavalla kuin muutkin joukkovelkakirjalainat. Kaupankäynti indeksilainoilla ei kuitenkaan ole kovinkaan aktiivista, ja usein sijoittajan ainoa vaihtoehto sijoituksen realisoimiseksi ennen laina-ajan päättymistä on myydä laina takaisin liikkeeseenlaskijalle.

Osa indeksilainoista toki listataan pörssiin, mutta varsinainen kaupankäynti ei tapahdu samalla tavalla kuin esimerkiksi pörssiin listatuilla osakkeilla. Käytännössä kukin liikkeeseenlaskija välittää omilla indeksilainoillaan tehtäviä kauppoja. Lainojen ostohinnoista sijoittaja saa tietoa ainakin kunkin yksittäisen lainan liikkeeseenlaskijalta sekä esimerkiksi indeksilainojen kurssinoteerauksia seuraavista lehdistä.

 

 

29.1.2015

Finanssivalvonta – Snellmaninkatu 6, PL 103, 00101 Helsinki – Puhelin 09 183 51   kirjaamo(at)finanssivalvonta.fi  |  Vastuuvapaus  |  Tietoa palvelusta  
Verkkopalvelun teknisestä toimivuudesta vastaa Suomen Pankki, it-tuki(at)bof.fi.