Ominaisuuksia

ETF:t muistuttavat keskeisiltä ominaisuuksiltaan sijoitusrahastoja, ja niihin sovelletaan samaa sääntelyä kuin muihin vastaaviin rahastoihin. Siten ETF-sijoittamiseen liittyvät riskit ovat lähtökohtaisesti samat kuin muussa kansainvälisessä rahastosijoittamisessa.

ETF:ien kaupankäyntitapa poikkeaa kuitenkin oleellisesti muista sijoitusrahastoista. Siinä missä sijoitusrahastoja merkitään ja lunastetaan kerran päivässä tai harvemmin yhdellä hinnalla (rahaston salkun arvo arvonlaskentahetkellä), ETF:n hinta elää pörssin aukioloaikana osto- ja myyntitarjousten mukaan.

Erilaisia ETF:iä

Useimmat ETF:t ovat passiivisia indeksiosuusrahastoja, joiden sijoituksissa jäljitellään mahdollisimman tarkasti jotakin markkinaindeksiä. Esimerkiksi useimpien keskeisten talousalueiden ja maiden osakemarkkinoille on tarjolla omat ETF:t. Lisäksi ETF:ien kautta voi sijoittaa korko-, hyödyke ja kiinteistömarkkinoille.

Laajojen markkinaindeksirahastojen lisäksi tarjolla on ETF:iä, jotka sijoittavat kapeampiin alaindekseihin tai valitsevat kohteensa jollakin strategisella kriteerillä, kuten suurten osinkojen, tuloskasvun tai arvostuskertoimien perusteella. Viimeksi mainittuja kutsutaan fundamentti-ETF:iksi tai dynaamisiksi ETF:iksi. Viime vuosina markkinoille on tuotu myös täysin aktiivisiin strategioihin ja hedge-strategioihin perustuvia ETF:iä.

Lisäksi on tarjolla on ETF:iä, jotka lupaavat kohdemarkkinoidensa tuoton käänteisenä tai moninkertaisena. Käänteiset (inverse, short) ETF:t sijoittavat myyntijohdannaisiin ja siten hyötyvät kurssilaskusta. Vivutetut (leveraged) ETF:t puolestaan tavoittelevat kohdeindeksin päivätuottoa yleensä kaksin- tai kolminkertaisena. Vipukertoimen päivittäisen tasapainotuksen seurauksena epäedullisen markkinakehityksen vaikutus kuitenkin ylikorostuu, joten vivutetut ETF:t sopivat lähinnä vain lyhytaikaiseen sijoittamiseen.

Fyysiset ja synteettiset ETF:t

ETF:t voidaan ryhmitellä rakenteen perusteella perinteisiin fyysisiin (eli käteisperusteisiin) ja synteettisiin (eli swap-pohjaisiiin) ETF:iin.

  • Perinteiset fyysiset indeksiosuusrahastot sijoittavat suoraan kohdeindeksin muodostaviin arvopapereihin täysin tai lähes samassa suhteessa kuin kohdeindeksissä.
  • Synteettisten ETF:ien salkku on muodostettu kokonaan indeksijohdannaisilla. Synteettinen ETF on rakennettu siten, että ETF:n liikkeeseenlaskija omistaa vakuuskorin, joka usein kohdistuu vertailuindeksin sisältämiin arvopapereihin, mutta voi myös olla täysin riippumaton ETF:n sijoituskohteesta. Tätä vakuutta vastaan se tekee total return swapin eli kassavirtojen vaihtosopimuksen, jossa vakuuden tuotto vaihdetaan vertailuindeksin kokonaistuottoon swap-sopimuksen vastapuolen kanssa.

Synteettisten ETF:ien etuna on, ettei ETF:n hallinnoijan tarvitse muokata salkkua indeksin tasapainotuksen, osingonjaon tai muiden yhtiötapahtumien yhteydessä, vaan kaupankäyntikustannukset rajoittuvat indeksijohdannaisen ostosta ja myynnistä aiheutuviin kustannuksiin. Siten ne saattavat olla kuluiltaan fyysisiä ETF:iä edullisempia.

Toisaalta synteettisen ETF:n ostaja voi altistua swapin vastapuolen maksukykyyn liittyvälle riskille. Direktiivin mukaisten ETF-rahastojen vastapuolista aiheutuva tappioriski on kuitenkin rajoitettu vakuuksien avulla enintään 10 prosenttiin rahaston arvosta, ja monet liikkeeseenlaskijat noudattavat myös lakisääteistä tiukempia vakuuskäytäntöjä.

 

 

 

16.11.2011

Finanssivalvonta – Snellmaninkatu 6, PL 103, 00101 Helsinki – Puhelin 09 183 51   kirjaamo(at)finanssivalvonta.fi  |  Vastuuvapaus  |  Tietoa palvelusta  
Verkkopalvelun teknisestä toimivuudesta vastaa Suomen Pankki, it-tuki(at)bof.fi.