ETF 

ETF:t (Exchange-Traded Funds) eli pörssinoteeratut rahastot ovat nopeasti kasvava sijoitustuoteryhmä. ETF:t muistuttavat tavallisia sijoitusrahastoja, mutta niitä voidaan ostaa osakkeiden tapaan kansainvälisistä pörsseistä. ETF-sijoittamiseen liittyvät riskit ovat lähtökohtaisesti samat kuin muussa kansainvälisessä rahastosijoittamisessa.

ETF:ien perusajatuksena on tarjota edullisilla kuluilla osuus jostakin arvopaperi-indeksistä. Tavallisista sijoitusrahastoista poiketen useimmat ETF:t eivät siis valikoi sijoituskohteitaan, vaan ne pyrkivät ainoastaan sijoittamaan varansa markkinan koostumusta kuvaavan indeksin mukaisesti. Tällaisen passiivisen indeksisijoittamisen ideana on saada sijoitukselle valitun markkinan keskimääräinen tuotto keskimääräisellä riskillä.  Tämä voi keventää kuluja, sillä rahaston salkunhoito on vähäistä ja teknistä.

Viime vuosina markkinoille on tuotu nopeaan tahtiin uudentyyppisiä ETF:iä, jotka poikkeavat merkittävästi aikaisemmista tuotteista. Monet uudet ETF:t sijoittavat johdannaisiin, joiden arvo määräytyy jonkin valitun indeksin mukaan. Tämä voi alentaa sijoittamisen kuluja, mutta myös lisätä riskejä. Myös kohde-etuusvalikoima on laajentunut huomattavasti. Nykyään tarjolla on osakkeiden lisäksi muita omaisuuslajeja ja jopa aktiiviseen salkunhoitoon perustuvia ETF:iä.

ETF:t voivat helposti sekoittua muihin pörssilistattuihin tuotteisiin. Tällaisia tuotteita ovat pörssinoteeratut velkakirjat ETN:t (Exchange Traded Notes) ja pörssinoteeratut raaka-aineet ETC:t (Exchange Traded Commodities). Nämä eivät ole rakenteeltaan rahastoja, vaan velkakirjoja, joiden sijoitustoiminnassa ei tarvitse noudattaa sijoitusrahastojen hajautus- ja vakuussäännöksiä. Siten sijoittajan asema voi olla markkinahäiriön tai liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyyden yhteydessä heikompi ETF-sijoittajaan verrattuna. Siksi ennen sijoituksen tekoa on syytä varmistaa, minkä tyyppinen tuote on kyseessä ja sisältyykö siihen esimerkiksi liikkeeseenlaskija- tai vastapuoliriskiä.

9.10.2012